Tetris speedrun

Noh, ei sentään speedrun, mutta käsittämättömän nopeaa tetriksen peluuta kuitenkin. Jos video on aito, niin ei voi muuta kun hattua nostaa moiselle.

2006-07-21 UPDATE:
Oli näköjään tuo alkuperäisen linkin video kadonnut googlen videoista, mutta täältä löytyy likimain yhtä nopeaa peluuta.

Kiviäkin kiinnostaa

Löytyipä hauska kollaasi kivistä. Kyseessä on siis läjä kiviä toteutettuna eri pelien tyylillä. Kuvassa on vielä muutama paikka vapaanakin uusille kiville.

Mielenkiintoisia tulevia pelejä

Tämän hetken arvioiden mukaan kesällä julkaistava työnimeltään Project Offset vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Kyseessä on fantasiamaailmaan sijoittuva FPS-räiskintä - ja mukana on myös moninpeli. Mikäli homma vaan saadaan pelattavuudeltaan toimivaksi, niin varmasti ihan kokeilemisen arvoinen peli. Ainakin pelin SneakPeek 2 -video (löytyy pelin sivuilta) on ihan kaunista katsottavaa.

Toinen kiintoisa projekti on MMORPG FPS -peli Huxley. Eli kyseessä on siis FPS-räiskintänä toteutettu massiivinen online-roolipeli. Pelivideon selostuksen mukaan servereille mahtuisi samanaikaisesti noin 5000 pelaajaa. Aika raakileelta se vielä videoiden mukaan näyttää, mutta jos pelin julkaisijat malttavat tehdä pelin valmiiksi asti, niin kyllä kai tuohonkin pitää lähemmin sitten tutustua.

Seuraavan sukupolven räsynuket

Uusimmissa peleissä on jo jonkin aikaa nähty Havok-fysiikkamoottorin voimalla lenteleviä räsynukkehahmoja. Alkuunhan tuo oli melko hienoa katsottavaa, kun pelihahmot kaatuivat ja lentelivät melko aidon tuntuisesti kuollessaan. Nyttemmin moinen näyttää jo vähän hullulta, ja ilmeisesti toimii kunnolla ainoastaan tilanteessa, missä hahmon liikkeisiin ei vaikuta enää hahmo itse (mistä nimitys räsynukke).

Törmäsin kuitenkin pariin videoon, jotka esittelevät tulevan Indiana Jones -pelin moottorin fysiikkamallinnusta (vai pitäisikö sanoa fysiologiamallinnusta). Videot eivät ole itse Indiana Jones pelistä vaan teknologian toteuttaneen tahon sivuilta otettuja demovideoita. Idea kuitenkin on selvä ja aika lupaavalta näyttää, mikäli moinen tekniikka saadan ympättyä myös peleihin. Kannattaa lukea alkuperäinen IGN:n artikkeli, jonka lopusta nuo videot itseasiassa löytyy.

Nopeuspelaamista eli speedruneja

Olen jo jonkin aikaa seurannut melko aktiivisesti eri pelien speedrun-projekteja. Speedrun tarkoittaa siis pelin pelaamista läpi mahdollisimman nopeasti (ilman huijaamista) käyttäen hyödyksi erinäisiä oikoteitä mitä pelistä mahdollisesti löytyy, skippaamalla kaikki taistelut mitkä vaan voi ja hyödyntämällä peliin jääneitä bugeja, minkä avulla etenemistä voi nopeuttaa. Kannattaa muistaa, että speedruneista ei välttämättä saa juuri mitään irti, ellei peli ole jo ennestään tuttu. Kaikki välivideot (jos vain mahdollista) nimittäin skipataan ja juonen kannalta keskeiset osiot yleensä kiidetään niin nopeasti läpi, että kyydissä ei pysy.

Hyvä lähde speedruneille on laadukas ja aktiivisesti päivittyvä Speed Demos Archive. Tuolla sivulla on määritelty myös melko yleiset säännöt, miten speedruneja saa toteuttaa. Mikäli pelilistoista ei löydä tarpeeksi katsottavaa, kannattaa pälyillä kyseisen sivuston forumeille, missä keskustellaan käynnissä olevista speedrun-yrityksistä. Sivuille ilmeistyi vastikään esimerkiksi God of War -pelin speedrun. Tämäkin peli tuli pelattua vastikään PS2:lla läpi (arvostelun kirjoitan myöhemmin). Fablen Xbox-versiosta löytyy myös melko hieno juoksu. Erityisen mielenkiintoinen on Half-Life 2 -pelin speedrun. Sen on tehnyt vähän isompi porukka ja siinä on hyödynnetty Half-Life 2:n pelimoottorin fysiikkaominaisuuksia runsaasti.

Shadow of the Colossuksen speedrunia ei vielä tätä kirjoitettaessa sivustolta löydy, mutta forumeilla siitä on jo pitkä threadi käynnissä. Sen sijaan toisaalta löytyy lista SotC:n time attack -nopeusennätyksistä. Sivusto on kirjoitettu ilmeisesti japaniksi, mutta taulukon vasemmassa palstassa on linkit kaikkien kuudentoista kolossin murhapätkiin. Hienoa katsottavaa.

Mielenkiintoisten speedrunien joukkoon lukisin myös äärimmäisen nopeasti läpi taotut Fallout ja Fallout 2 -pelit (jotka muuten ovat erinomaisia pelejä ihan normaalivauhdilla pelattuna). Samaa sarjaa on myös The Elder Scrolls III: Morrowind -pelin pikaläpäisy. Forumeilla on myös kovasti leivottu uunituoreen The Elder Scrolls IV: Oblivion -pelin juoksua, odotan innolla. Tietenkin kannattaa katsoa myös Quakelle luotu oma sivusto, mistä tuo koko speedrun-sivusto on saanut alkunsa.

Vaikuttaa kiinnostavalta - Spore

Ehkä noin vuosi takaperin muistan törmänneeni tähän kehitteillä olevaan evoluutio-peliin ensimmäisen kerran. Nyt satuin törmäämään videoon, missä peliä esitellään ihan pelattavassa muodossa. Kyseessä on siis Spore ja pelissä pelataan lajin evoluutio alusta (noin yksisoluisesta) alkaen aina avaruusmatkailuun kykenevään sivilisaatioon asti. Videon löytää vaikkapa Googlen videohausta täältä. Kestoa sillä on yli puoli tuntia.

Pelin julkaisuajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu, mutta arviot liikkuvat tämän vuoden (2006) lopussa tai 2007 alkupuoliskolla.

Shadow of the Colossus (PS2) ****½

Toinen PS2:lla pelaamani peli olikin sitten se syy miksi koko konsolin halusinkaan lainaksi, eli Shadow of the Colossus. Kyseessä on siis melko omalaatuinen peli, missä pelaajan ainoa tehtävä on lahdata 16 jättiläismäistä (tai ainakin isohkoa) kolossia ympäri pelin laajaa maailmaa. Peliä on myös mainostettu ICO -pelin jatko-osana, mitä se kyllä ei todellisuudessa taida olla, vaikka tuleekin samalta tiimiltä ja on visuaalisesti saman näköinen. Jossain haastattelussa taidettiin kyllä mainita, että pelien maailma on sama ja SotC sijoittuu maailmassa aikaan ennen ICO:n tapahtumia. Tarkoitukseni olisi päästä pelaamaan myös ICO joskus läpi.

SotC on visuaalisesti kaunista katsottavaa. Värimaailma on haalea ja pelkistetty ja laaja maailma eri ympäristöineen on kauniin autio ja jotenkin unenomainen. Kartalta löytyy jylhiä vuoristoja, tiheitä metsiä, kuivia aavikoita ja vesistöjä. Siellä täällä vipeltää pieniä mustia liskoja ja taivaalla liihottelee yksinäinen haukka tai kotka siellä täällä. Kartalla liikutaan joko jalan tai hevosella. Hevonen on hienosti mallinnettu ja ratsastaminen oli uskottavaa. Hevosta nimittäin ei ohjata suoraan vaan ikään kuin välillisesti pelihahmoa ohjaamalla (suitsista vetelyä, kannuksilla vauhdin potkimista ja piilotettuna kontrollina hevosen taputtamista ympyränapilla). Suuri osa peliajasta (ehkä noin puolet) menikin minulla maailmassa kiertelyyn ja paikkojen tutkimiseen.

Pelissä ei tosiaan ole muita vastustajia kuin nuo kuusitoista ennalta määritellyssä järjestyksessä surmattavaa kolossia. Jokaisella kolossilla on jokin heikko kohta tai jippo, millä niiden kimppuun pääsee ja jahka tämän keksii, niin kolossin lopettaminen on suhteellisen helppoa. Ongelmana vain onkin se, että miten suorittaa lähempää tutkimusta vihaisen kerrostalon kanssa. Kolossien elinympäristöissä ja ulkomuodoissa on paljon vaihtelua. Osa kävelee, osa ui vedessä, osa lentää ja kaikkea tuolta väliltä. Alkupään kolossit ovat puolustukseltaan vielä melko simppeleitä ja hitaita, mutta loppua kohden myös kolossien asearsenaali saa kinkkisempiä mittasuhteita.

Pelin juoni on pääosin pieni ja kaunis. Pelaajahahmo haluaa vain palauttaa itsellensä tärkeän tytön hengen ja tämä onnistuu vain tappamalla nuo 16 kolossia. Loppukohtaus on melko pitkä ja ehkä vähän liian rönsyilevä. Pienemmälläkin lopetuksella olisi jäänyt ihan hyvä maku suuhun.

Muutama tekninenkin ongelma pelistä löytyy. Paikoin kolmannen persoonan kamera sojottaa vähän minne sattuu ja ympäristön tarkastelu oli aavistuksen verran vaikeaa, kun ensimmäisen persoonan katselukulmaa ei ollut saatavilla. Tietyissä paikoissa pelissä voi myös pudota maan kuoren läpi noclip-henkisesti (ja kuolla), mutta itselläni näin kävi onneksi vain kerran.

Pisteitä pelille kuitenkin irtoaa helposti 4 ja puoli viidestä. Harvemmin tulee vastaan näin kaunista toteutusta ja omaperäistä ideaa toimivana pelinä.

PS: Kannattaa syödä hedelmiä puista ja valkohäntäisten liskojen häntiä (ammu häntään).

Jak 3 (PS2) ***

Viimeiset puolitoista kuukautta käytössäni oli PS2-konsoli ja sillä tulikin pelattua erinäinen läjä pelejä. Ensimmäiseksi taoin läpi Jak 3 -pelin, joka oli suhteellisen toimivaa pikkupelien sekamelskaa. Juonessa ei juuri ollut pontta, kun aiemmat sarjan pelit eivät olleet tuttuja. Mikäli oikein ymmärsin, niin likimain kaikki hahmot pelissä olivat jotenkin tuttuja aiemmista peleistä.

Runsain mitoin viljelty huumori oli paikoin hauskaa, mutta pääosin kyllä melko rautalangasta väänneltyä irvistelyä. En koe olevani mitenkään vannoutunut aikuismaisen ja älykkään huumorin puolestapuhuja, mutta pelin vaikeustason huomioiden taisi huumorin taso olla astetta liian nuorille suunnattua.

Itse pelaaminen kyllä oli sujuvaa, lukuunottamatta muutamaa ärsyttävän kinkkistä alipeliä. Konsolin ohjaimen tatilla tähtääminen kun on vähän niin kuin tiskiharjalla lakaisu - mahdollista kyllä, mutta vittumaista puuhaa. Peliin oli ripoteltu melkoinen määrä kivoja lisäherkkuja ja piilotettuja ylläreitä, mitä tietenkin sitten piti ravata etsimässä ja metsästämässä pitkin karttoja. Parisenkymmentä tuntia pelin kanssa lopulta tuli vietettyä ja uskoisin, että kärsimättömämmältä tuossa ajassa jo pelin tenho katoiaisi. Itse otin pelaamisen myös samalla konsolin kontrolleihin totutteluna.

Kyllä tuo kolme tähteä viidestä ansaitsee.